Suomen tuhoisin yksittäinen ilmapommitus, Elisenvaaran evakkopommitus, kuuluu sarjaan ”vaiettu tapaus”.

Elisenvaaran vilkkaalla risteysasemalla kuoli neljännestunnissa ainakin 134 ihmistä, suurin osa Neuvostoliiton suurhyökkäystä paenneita siviilejä, naisia ja lapsia. Massiivinen pommitus tapahtui samana päivänä, kun Suomi menetti Viipurin. Virallinen Suomi vaikeni tyystin tapauksesta. Kriisihoitoa ei silloin tunnettu. Sitä tehdään vasta nyt.

”Muistan pommituksen kuin eilispäivän. Hyvä, että siitä saa nyt puhua ja purkaa kuudenkymmenen vuoden takaista tuskaa”, sanoo Aila Rusi (os.Timoska). Hän oli pommituksen alkaessa räisäläläisiä evakkoja kuljettaneen junan täyteen ahdetussa härkävaunussa yhdessä kahdeksan muun lähisukulaisen kanssa. Tähän vaunuun osui pommi, ja Aila menetti äitinsä, siskonsa ja veljensä. Yhdeksän hengen Timoskoiden seurueesta selvisi vain Aila ja hänen serkkutyttönsä.

”Vaunun lattia oli niin täynnä ihmisiä, että jalalle ei sijaa löytynyt. Tunnistin villapuserosta vain mummoni. Ja olen kiitollinen, että en muita tunnistanut. Se kuva olisi jäänyt mieleen loppuelämäksi.”

Maire Virtanen (os. Suutari) menetti pommituksessa koko jäljellä olleen ydinperheensä. Isä oli kaatunut jatkosodan alussa. Elisenvaarassa pommi tappoi äidin, siskon ja veljen. ”Yksin olen taakkani joutunut kantamaan”, sanoo Maire. Kumpikin heistä oli räisäläläisten kovan kohtalon junassa.

Suomi keskitti kymmeniätuhansia sotilaita Elisenvaaran kautta Karjalan kannakselle torjumaan Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Sattumien summana tämä räisäläläisten evakkojuna oli juuri lähdössä Elisenvaarasta, kun pommitus alkoi. Pahimmat osumat sai juuri tämä kuoleman juna. Noin kahdeksankymmentä räisäläläistä evakkoa kuoli kahdeksankymmenen neuvostokoneen kolmena aaltona tapahtuneessa moukaroinnissa.

Suomen sota-arkisto kertoo Elisenvaaran pommituksesta niukasti. Neuvostoliiton sota-arkistoista on tarkat tiedot tapahtuneesta. Sotapäiväkirjoissa on myös tyly toteamus: ”Elisenvaaran pommitus oli kostoisku edellispäivän alasammutun kapteeni Syrtshinin ja hänen miehistösä kohtalosta”.

Vaietussa murhenäytelmässä puhuvat vihdoin kauheuden kokeneet. Haastateltavina ovat räisäläläisten evakkojunan lapsimatkustajat Aila Rusi, Maire Virtanen ja Esko Ahola sekä elisenvaaralaiset Annikki Söderholm (os. Kylliäinen) ja Eero Laukkanen. Asiantuntijana on Venäjän puolustusministeriön arkistoissa tapausta tutkinut ilmasotahistorioitsija Car-Fredrik Geust.

Ohjelman on suunnitellut ja ohjannut Erkki Rahkola ja kuvannut Juha Norokytö.

Ohjelman lisämateriaalia

Keskustelu ohjelmasta »

Tekstejä
Tietoa Elisenvaaran pommituksesta »
Legendoja »
Joukkojenkuljetukset Elisenvaaran kautta »
Pommituksen uhrit »
Tuntemattomat vainajat »
Starorussilaiset »
Salausasiakirjoja»

Kartta
Kartta luovutetuista alueista »
Simolan ja Hovinmaan sijainti » (Nevostoliitto pommitti 19.6.1944 Simolan ja Hovinmaan rautatieasemia. Suomen ilmatorjunta pudotti Simolassa pommitusosaston johtokoneen. Koko kolmihenkinen miehistö sai surmansa. Neuvostoasiakirjojen mukaan Elisenvaaran pommitus seuraavana päivänä oli kosto Simolassa alasammutun kapteeni Syrtshinin miehistön kohtalosta.)
Joukkojen siirrot » (Suomi siirsi jatkosodan suurhyökkäyksen aikana kymmeniä tuhansia sotilaita Itä-Karjalasta Elisenvaaran kautta kannakselle. Elisenvaara oli siksi jatkuvien pommitusten kohteena.)

Kuvia
Aila Rusi (Kuvassa 1 vas.), Annikki Söderholm ja Esko Ahola kävivät kesällä 2005 Elisenvaaran asemalla Venäjän Karjalassa:
Kuva 1 »
Kuva 2 »
Kuva 2 »
Muistokivi Elisenvaaran pommituksen uhreille »
Elisenvaaran asema pommituksen jälkeen »
Neuvostoliiton pommikone PE-2 »

Linkkejä
Kurkijoki »
Räisälä »
Karjalanliitto »
Karjala-lehti »
Luovutettu Karjala »
Virtuaalikarjala »
Kurkijoki kuvina. Kuvissa myös Elisenvaaran asema »