Kirja tarkastelee huumeiden käyttöä ja huumehysterian syitä, sen tavoitteena on tuoda esille näkökulmia ja faktoja, joita suomalaisessa keskustelussa harvoin esitetään. Kirja syntyi ihmetyksestä siihen hysteeriseen kiihkoon ja pelkotiloihin, jonka kaikki huumausaineisiin liittyvä synnyttää Suomessa.

Huumeongelmien ratkaisuksi on yleensä tarjolla vain joko kovia tai vieläkin kovempia otteita: huumetestejä, kansalaisvapauksien rajoituksia ja poliisivaltuuksien lisäämistä. Kansainvälisellä tasolla uhrataan valtavia taloudellisia resursseja kieltopolitiikan ylläpitoon ihmisten koulutuksen, terveydenhoidon tai taloudellisten olojen parantamisen sijasta. Realistiset keinot vähentää huumeisiin liittyvää rikollisuutta tai terveysongelmia on hylätty retoristen vaatimusten edessä, jotka tähtäävät utopiaan huumevapaasta yhteiskunnasta.

Kirja on artikkelikokoelma, jonka kirjoittajat ovat tutkineet huumekysymystä historiallisesta, psykiatrisesta, eettisestä, poliittisesta, yhteiskuntatieteellisestä ja esteettisestä näkökulmasta. Kotimaisten asiantuntijoiden lisäksi kirjassa kirjoittavat australialainen oikeustieteilijä ja hollantilainen huumepolitiikan asiantuntija.

Sisällys:

Tapio Onnela:
Huumeet ja huumekontrolli historiallisesta näkökulmasta

Artikkelissa tarkastellaan huumeiden käytön ja huumepolitiikan pidempää historiallista kehityskaarta, jossa perinteisesti käytettyjen luonnonaineiden rinnalle tulivat länsimaisten lääketehtaiden tuotteet. Huumeisiin suhtautuminen on historiatonta, mikä on johtanut Suomessa käydyn keskustelun yksipuolisuuteen ja sävyttänyt sitä tunnepitoisilla reaktioilla. Tuntemalla tien, jota pitkin olemme kulkeneet tähän hetkeen voimme tehdä tulevaisuuteen ulottuvia päätöksiä paremmin tiedoin ja argumentein.

Tutkimukset osoittavat, että huumeiden käyttäjien osuus väestöstä on suurin piirtein sama huolimatta noudatetusta huumepolitiikasta. Poliittinen keskustelu jatkaa kuitenkin pelottelu- ja demonisointiretoriikan käyttämistä. Tosiseikat ja terve järki eivät johda tilanteen normalisointiin, vaan pakkokeinopolitiikasta päästään vasta kun sen korkeat kustannukset pakottavat muutokseen.

Huumehysterialla on rehevä kasvualusta koska huumeiden käyttö uhkaa ruumiin ja mielen välistä rajaa, joka on modernissa länsimaisessa, järkeen tukeutuvassa ajattelussa tärkeä. Kaaoksen pelko saa meidät käyttäytymään rationaalisissa yhteiskunnissamme raivokkaasti niitä symboleja vastaan, jotka tuntuvat uhkaavan kirkkaan järjen auktoriteettia. Lain näkökulma huumeongelmaan, ei eroa narkomaanin näkökulmasta. Ne jakavat maailmankatsomuksen, joka on symbolinen, esineellistetty ja pakkomielteinen.

Huumeongelma syntyy itsetunnon romahtamisesta, kyvyttömyydestä sietää tunteita ja hallita elämää. Monet huumeiden käyttäjien ongelmat, ja valtaosa muille kuin käyttäjille koituvista huumeisiin liittyvistä ongelmista näyttävät olevan epäonnistuneen huumepolitiikan ja syrjinnän seurauksia.Huumeiden ongelmakäyttöön tulisi suhtautua terveydenhoidollisena, hoitoa kaipaavan sairautena, ei moraalisena, rikosoikeudellisena ongelmana.

Sarvanti tarkastelee artikkelissaan sitä, voiko valtio perustella puuttumistaan kansalaisen huumausaineiden käyttöön silloin kun se ei suoranaisesti haittaa muita. Hänen mukaansa huumepolitiikan tavoitteet tulisi asettaa pragmaattisesti ja realistisesti. Moniarvoisuuden tulisi olla sen kehittämisen lähtökohtana. Huumeiden kysyntää vähennetään parhaiten kehittämällä yhteiskuntaa siten, että ihmiset kykenevät elämään tasapainoista elämää ilman vaikeita riippuvuuksia.

Artikkeli käsittelee prosessia, jonka seurauksena kannabiksesta tuli kansaivälisten sopimusten kieltämä huumausaine. Siinä tarkastellaan kansainvälisen lainsäädännön kehitystä ensimmäisistä kansainvälisistä sopimuksista 1980-luvulle saakka, ja hahmotellaan mahdollisuuksia kannabiksen kriminaalikontrollin lieventämiselle.

Salasuo tarkastelee ensimmäistä huumeaaltoa 1970-luvun Helsingissä. Tuolloin poliisi kehitti ja loi toimintamallinsa ja lähestymistapansa, joilla saavutettiin hyviä tuloksia huumeiden torjunnassa. Kontrolli perustui voimakkaaseen käyttäjin kohdistuneeseen repressioon. Toisen huumeaallon aikana 1990-luvun lopulla nuo keinot eivät enää tehoa.

Artikkeli käsittelee laittomien tai muuten marginaalisten päihteiden käyttöä ravekulttuurin osana. Tälle kulttuurille on ominaista herkkyys muutokselle, kyky ja halu muuttua ja olla ajan hermoilla, sekä halu olla mitä tahansa muuta kuin tavallinen.

Nykyinen huumekulttuuri syntyi päinvastaiseen tilanteeseen kuin edeltäjänsä. Valistus, viranomaiskontrolli, voimakas negatiivinen julkisuus, vapaa alkoholipolitiikka ja nuorisokulttuurin kaupallistuminen olivat jo todellisuutta. Huumekulttuuri syntyi näistä huolimatta - miksi se siis kaatuisi niihin? Huumeidenkäyttö normalisoituu osaksi muuta päihdekulttuuria alkoholinkäytön rinnalle. Se saavuttaa saman tilan kuin muut 1960-luvulla alkaneen liberalisoitumiskehityksen osa-alueet.

Kirjoittajat:

Hedy d'Ancona toimi useita vuosia Hollannin edustajana Europan parlamentin sosialistien ryhmässä. Hän on erikoistunut huumepoliittisiin kysymyksiin.

PhD Desmond Manderson on australialainen tutkija, lakimies ja historioitsija, joka on kirjoittanut ja luennoinut paljon huumeiden historiasta Kanadassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Hän on kirjoittanut mm. Australian huumelainsäädännön historian.

VTK Risto Mikkonen on tutkinut huumeiden käytön ja yhteiskunnan muutoksen välistä suhdetta sekä kannabiksen kriminalisointiprosessia. Hän on Suomen kannabisyhdistyksen aktiivijäsen.

FK Tapio Onnela on kulttuurihistorioitsija, joka on tutkinut mm. vankila-arkkitehtuuria, valokuvausta ja tajuntaan vaikuttavien kemikaalien kontrollia valtakäsitysten näkökulmasta.

Lääketieteen lisensiaatti, Psykoanalyytikko (IPA) Juhani Salakari on työskennellyt Hesperian sairaalassa ja päätoimisena yksityispraktikkona, ja hän on hoitanut eri aineriippuvuuksista kärsiviä ihmisiä. Hän on myös nuorisopsykoterapian kouluttaja.

VTM Mikko Salasuo on historiantutkija, joka on tutkinut 1960-1970-lukujen huumeaaltoa Suomessa. Hänen valmistelee väitöskirjaa ns. toisesta huumeaallosta.

VTT Tapani Sarvanti on Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies, hänen väitöskirjansa käsitteli huumeiden käyttöä eettisenä, yksilöiden moraalisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevana ongelmana.

VTM Pauliina Seppälä on tutkinut 1980- ja 1990-lukujen taitteessa alkanutta uutta huumekulttuuria syvähaastattelujen, survey-kyselyjen ja kenttätutkimusten avulla. Hän toimii vapaana kirjoittajana.

Kirjan tilaaminen

Kirjaa voi tilata kustantajalta: Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus ViSiO
• puhelimitse (09) 612 9120 tai 09-6129 1221
• faxilla (09) 6129 1229
• s-postilla leena.karisto@kaapeli.fi

Kirjoja voi myös käydä ostamassa Vision toimistosta Uudenmaankatu 24 A 3 . kerros kello 10.00-15.30 välisenä aikana. Postitamme kirjat laskun kera, jolloin lisäämme kirjan hintaan postituskulut.

Palautetta kirjasta

• Kirjoita palautetta kirjasta kirjan toimittajalle Tapio Onnelalle
• Lue kirjasta annettua palautetta (tämä sivu on toistaiseksi tyhjä)